Hirmuisesti tsemppiä täältä!!!!Onhan se raskasta olla illat töissä kun muut on kotona, mutta jos kuitenkin tiedät, että pärjäävät, niin kyllä se siitä. Tietysti erossa olo tuntuu, mutta toisaalta kyllä vaihtelukin virkistää varmasti jokaista, kunhan siihen ensin totuttelee ja kunhan systeemi alkaa sujua, niin ei se sitten enää niin rankkaa varmaankaan ole. Joten vielä kerran, tsemppiä, kyllä se siitä.
En ole kerinnyt kommentoida noita rippijuhlajuttujasi, mutta eikös ole kiva tehdä joskus ihan tilauksesta juhlat jollekin? Ne omalle porukalle tehtävät ei niin jännitä kuin juuri nuo tilausjutut. Vilkaisin nopeasti sen "hukutetun"kakun ohjetta ja kyllä se hiukan erilainen oli. Täytynee tehdä se (kuopus olisi jo halunnut sellaisen tupareihinsa, mutta tekeytymisaika olisi ollut liian lyhyt) ja laittaa kuvaa ja ohjetta tänne.

Tsemiä sinne!
Kyllä ne isukki ja lapset pärjää kuule, yllättävän hyvin. Lapset on niin erilaisia eri ihmisten kanssa yksin ollessaan, voivat olla vaativampia sulle kuin muille. Minkäs alan töihin sitä mennään?
Meistä taitaa tulla "naapuruksia" kun olen itse muuttamassa opiskelujen takia pirkanmaalle :D Reilun viikon päästä alkaa yliopisto ja asunnon hankinta menossa... Työstä se käy sekin.
Mukavaa loppukesää ja jakseluja niin lapsille kouluvuoden aloitukseen kuin sinulle uran alkuun. Se eka päivä on vaikein, sen kun jaksaa niin kyllä se siitä sitten :)
Toivottavasti saadaan lukea kuitenkin jatkossakin kokkailujasi, vaikka sitten sieltä aamupäivän puolelta. Ettei ihan nälkään kuolla mekään :P

Roppakaupalla tsemppiä ja onnellista paluuta muutenkin työelämään! Toivotaan, että jaksat bloggaillakin vielä kaiken hulinan keskellä :) Voimia ja jaksamisia!

Heipsis Villis ! ONNEA 10v:lle ja sulle tietty onnea työelämään ! Meillä 10-juhlat on 15. ja 2v. 16 päivä. Ihania nuo siun edelliset postaukset... ja niinpä niin... äiti ja tytöt vaaleanpunaisissaan...näyttää niin mukavalle että...Meillä pienet alottivat päiväkodin ja heti 3v. sairastu ja oli sit mummilla hoidossa, isommat alottaa koulun ensiviikolla.Miun pitää kans kokeilla tuota kaakkua sun ohjeellas. Mie toivotan sulle oikein antoisaa työuraa... kyllä isit aina tyttöjensä kanssa pärjää...kokemusta on :) Äläkä ota murheita tästä blogista, ei me täältä minnekkää kadota( kunhan vaan käyt sillon tällön kertomassa kuulumisia ja antamassa vinkkejä mahantäytteeksi) Reipasta mieltä heipsis !

Täältä kans onnittelut Julialle =)
Hyvää se tekee välillä töihin lähteä ja saa sitte isäntäki maistaa sitä huushollin pyöritys arkea ;)
Mä ainaski käyn kurkkimassa tääl tapahtumia aika-ajoin...
Mulla kans tulee varmasti bloggailu rauhottumaan syksyn myötä... Ekaluokkalainen alottaa uransa, nelosluokkalainen omat toilailunsa ja tarhaan menee yks... Sitku asutaan tääl perähelvetis, ni kaik ehtoot menee muksujen harrastusten parissa (täält kunnei kävellen ehdi mihinkää eikä busseja todellakaan kulje).
Tän lisäks tarttis hiukka ittekki jottai harrastaa, ettei pää halje ja isäntäki vaatii osuutensa... ni siinähä sitä hommaa riittää itte kullekki ;)
Kivaa kuiteski tietää ja lukea, et melkeen joka lapshuushollissa on vähä sama meininki =)

Tuhannesti tsemppiä ja onnea töihin! Toivottavasti työpaikka on mukava ja kaikki sujuu hyvin :) Minä toivon, että jaksat kuitenkin jakaa ihania juttusasi ja ohjeitasi vielä jatkossakin! <3

Onnittelut Julialle!! Kätevä on tyttö käsistään kun noin makoisan näköisiä kakkusia on leiponut! Ihana että keittiöhommat kiinnostaa!

Kovasti tsemppiä uuteen työhön!! Kyllä ne neidit varmasti isukinkin kanssa pärjäävät ihan mainiosti, mutta arvaan kyllä tunteesi.. Meillä kuopus täyttää syksyllä 2v ja nyt jo kauhunsekaisin tuntein ajattelen sitä päivää kun hoitovapaa loppuu ja töihinpaluu on edessä, hui!
Älä ota stressiä tästä blogitouhusta ollenkaan, vaan päivittele silloin kun ennätät ja intoa riittää. Puuhaa riittää varmasti yllinkyllin muutenkin kun päivät puuhaat kotihommia ja illat pakerrat vielä töissä (olematonta hattuani täällä nostan!). Kyllä minä ainakin käyn täältä vinkkejä omaan ruokapöytään hakemassa ihan entiseen malliin ja löytyyhän noista vanhoista ohjeistakin vaikka mitä aarteita =)

Tsemppiä täältäkin! Kyllä se taitaa olla niin, että vaikeampi äidin on olla erossa lapsistaan, kuin lasten äidistään...riippuu tietysti äidistä. :). Ja varauduhan siihen, että alkuun äitiä riskataan ja kiukutaan enemmän kuin ennen ja isi saa olla "ihan rauhassa". Monia reseptejäsi on vielä kokeilematta joten eiköhän täällä käydä tiuhaan vaikkei uusia ohjeita kokoajan tulisikaan.

Voi miten upeita kaurakakkusia, Synttärionnittelut pikku leipojalle!!
Ja äidille tsemppiä, se on iso muutos kaikille, mutta niin kuin aina ennenkin, asioilla on tapana aina järjestyä!! Kyllä se hyvin menee!!

Tsemppiä Vilijaana! Hyvin alkaa arki varmasti pyörimään =) Ja toivottavasti jaksat vielä bloggaillakin!! =)

Paula Kiitos paljon!!Kyllä tämä on paljolti tottumis kysymys,kaikkeen tottuu kun aikaa vähän kuluu ;)Ensimmäisen illan olivat ikävöineet,mutta seuraava meni jo hyvin :D Vastasinkin blogissasi jo tuohon kysymykseesi...kyllä oli ihanaa tehdä ensimmäinen tilaus!!!Saisinpa tehdä lisääkin :D

Mimmi O/ moi!!Kiitos kovasti =)Siivoushommia..totta mitä kirjoitit,tosin sitten se poissaoleva vanhempi voi saada ''aikamoisen''vastaan oton kun palaa kotiin tai vaikka seuraavan päivänä,hänelle kiukutellaan ja osoitetaan mieltä ;D Mukava kuulla,Tervetuloa vaan tänne Pirkanmaalle :) ja toivottavasti asunto löytyy,tsemppiä opiskeluun!!

Kiitos Sanna <3

Muumi ystäväiseni,Kiitokset ensin 10 vuotiaan puolesta!!<3 voi pientä,heti sairastui...voi kun asuisitta täällä,niin ottaisin hoitooni :)Juu,näin se on kyllä isi pärjää <3 ja kiitoksia kovasti,en aio ottaa stressiä mistään ;D p.s jep,vaaleanpunaista,kuinkas sattui ;) ihana päivä oli!!:)

Rouva V,Julia kiittää!!:)joo ja taitaa tehdä koko perheelle hyvää...ei se muutaman tunnin ero pahaa tee,kun lapsetkin ovat äidin helmoissa pyörineet syntymästä asti <3 ja hyvää tekee kyllä isukillekkin,olen täysin samaa mieltä :D No,kyllä on sielläkin vauhdikas syksy alkamassa,tsemppiä sinnekki ja Kiitokseni!!:)

Aino KIITOS <3 katsellaan,katsellaan ;D

Tikkunekku <3 Kiitokset Julian puolesta...kovasti tyttö on kiinnostunut hääräämään kyökissä :D
Juu,kyllä ne pärjää...mokomat <3 ekana iltana isommat tytöt olivat itkeneet ikävää,ja 8 v valvoi kun tulin kotiin,sanoi ettei halua minun olevan poissa illalla jne.pienemmät eivät piitanneet mitään,paitsi valittivat,ettei isi osannut ''nukuttaa''ihan väärän unilaulunkin lauloi ;D Seuraava päivä meni jo hyvin,kukaan ei ikävöinyt*pyörittää silmiään*paitsi äiti,illat on jotenkin niin tärkeitä meillä,rauhoittumisen aikaa iltatoimineen,varmaan tiedät mitä meinaan!!:)Kiitos paljon,en ota stressiä :D

Kiitos Jane!!=) niin se taitaa olla ;D Jep,se kävi mielessä että ''poissaoleva''saa alkuun kiukuttelua niskaan ;D Mukava kuulla!:)

Kiitokset Kirsi,Onnittelut välitetty :)
Näinhän se on...hetken päästä sitä on koko porukka tottunut muutokseen :)Kiitos!!

Kate,kiitti kovasti!!!:)näin uskon minäkin ja bloggailua katsotaan sitten,kun arki kunnolla alkaa ja miten aika antaa myöden ;D